Sulo Sulevi Prinssinen asustelee vielä kotikodissaan Miina-mamman hyvässä huomassa ainakin hetken vielä. Ehkä se tulee meillekin vielä kylään. Tosin se on kuulemma Sulo Armas ;) Koska kakkosnimet Kalvei ja Ensio ovat jo perheen karvattomien poikien käytössä :)

Kepo on jälleen metsällä itäisessä provinsissa ja Hifi nauttii äitini täydestä huomiosta hoitopaikassaan. Kotieläiminä siis minä, Neiti ja Setä (Seniili...).

Eilisellä lenkillä taas tajusin sen mitä on ns. vanheneva koira. Dukea yhtään tuntevana voisin sanoa että kyllä, se on oikeasti vanha ja jopa hieman kipeä tuosta takapäästään. Eikä välttämättä niin hieman. Eilen piti turvautua puolikkaaseen kipulääkkeeseen kun ei vaan koipi nouse kunnolla rappusille. Noh, ehkä se tästä. Lenkillä se tulee tosi hiljaksiin perässä ja oikeasti tuntuu että pidemmät remmilenkit alkaa olemaan sen kohdalta tässä. Lenkillä se kyllä varmaan nykyään menisi ihan nätisti vapaanakin kun ei sitä mitkään kohkauksen enää kiinnosta. Mayasta huomasin sen että kun sille laittoin valjaat päälle niin vetäminen loppui siihen, jatkossa saa luvan käyttää siis valjaita. Käytiinpä jopa eilen Mayan kanssa semisti juoksulenkillä. Olin varautunut siihen että se sinkoaa sähköjäniksenä suuntaan x ja y mutta eipäs ollutkaan näin. Kauniisti ravasi vierellä joten ehkä me molemmat ollaan nyt innostuttu jostain uudesta (minä siis jaksan juosta ehkä yhtämittaisesti..noh..en viitsi edes sanoa ;) )

Tulevalla viikolla napataan Keinosen Pertti tuolta Piikkiöstä ja käydään vähän katsomassa olisiko repolaiset kotona. Jännää =)

Näillä mennään,

J.

Ei nyt sentään vaikka se kerta kerralta hyvältä vaihtoehdolta alkaakin vaikuttaa. Elina taisi joku kerta sanoa että "ainahan sitä koirien maksimimäärää voi kasvattaa yhdellä". Kuinka helppoa ;)

Duken kuvista kävi ilmi että takapäässä on molemmilla puolilla suoliluusta silloittumaa ja pari viimeisintä nikamaa on painuneet ts. valahtaneet. Niistä sitten koituu erinäistä vaivaa jos toistakin, joskaan ei mitään radikaalia ja paniikkiin johtavaa. Vanhuus ei tule yksin. Koira saa siis nivel-lääkettä ja kipulääkkeet on varalla jos meno alkaa näyttää niin sanotusti kovinkin tukkoiselta. Glukosamiinia sais siis syödä niin koira kuin emäntäkin ;)

aka Viskipoika ;) Mistä lie nimensä saanut *viheltelee....*

Viskipoika ei ole meille muuttamassa vaikka kyllä isänsä poikana, Kete Rahkosena, voisi pakkaan sopia. Viski aka Kete on siis vielä vailla kotia. Pieni näppärä paketti joten kannattaa käydä tirkistelemässä kuvia lisää pentujen kotisivuilta.

Laitanpa vielä kuvan tähän koska on se vaan aika liikuttavan suloinen. Tänään siis julkaistaan loputkin viralliset nimet ja poijjaat saa sirut ja muuta tärkeää :)

Tyyne tuli, näki ja söi heinäsirkan. Jopa niin ison että on varmaan viikon proteiinitarpeet tyydytetty..melkein Tyynen mamma sai kohtauksen mutta rousk rousk vaan ja pieni tuholaistorjuja oli vähentänyt OC:n heinäsirkkakantaa yhdellä. Kiitos Tyyne ja kiva kun kävit (ja komensit Setää, á 10 vuotta, omalla pihalla ;) )

Duke menee lonkka, selkä, häntä, yhdistetty koko takapääkuville perjantaina. Vaihtoehtoja on monia mutta tässä nyt yritetään a/ joko löytää ongelmaa tai b/ poissulkea muuta. Meille on myös muutamana pvänä alkanut ilmestyä pissalätäköitä ja epäilys on vahva vanhempaa herraskoiraa kohtaan. Sopisi hyvin kuvaan nuo takapääongelmat ja pissavaivat. Voihan pissa soikoon... Ei ole kiva mutta katsotaan nyt mitä kuvissa näkyy vai näkyykö mitään.

Muuten meillä on tämä kotiväki ollut reissaavaista sorttia. Ensin kepo 2 viikko työmatkalla Dallasissa ja nyt minä tämän alkuviikon Vantaalla ja sitten perjantaina Travemünden kautta Frankfurtiin (joku fiksu kertoi että välimatkaa 600km tms..kiitoooooos) jossa on jefun EM-kisat. Että tällaista... reissaamista kokoajan. Onneksi to-pe-yöksi pääsee kotiin pesemään pyykkiä ja pakkaamaan ja nukkumaan kepon ja karvaisten kanssa.

Pennut ovat aivan ihania. Muutama poika etsii vielä hyvää kotia tositarkoituksella koska niillä jos jollain tuota liikkumista ja rakkautta piisaa. Herroilla ei ikää vielä edes 3 viikkoa ja silti reippaasti tullaan vaan pentulaatikosta pois, oh boy. Kun pääsen takaisin Suomeen reissulta niin ne varmaan on mua Helsingissä satamassa jo odottamassa varhaiskypsinä ;)

 Aamulla oli tullut viestiä että rosvoviisikko aka nappulaliiga aka Piikkiön Hurjat aka Littoisten blingblingit aka Herrasmiesliiga ovat avanneet silmänsä. Unski Untamolainen tietysti pihtaa vielä vähän näkemistään koska hei, mikäs kiire sillä olisi ;) Tänään on pakko mennä nautiskelemaan pientä tassuterapiaa ihan vain siksi kun ei koskaan tiedä miten tämä elämä vie... <3